Seniorit Pietarin lumoissa

 

Seniorien tämänvuotinen ulkomaan matka tehtiin laivalla Pietariin. Palatseja, museoita, historiaa. Vodkaa, mätiä ja shampanjaa. Iloista seuraa ja paljon laulua ja naurua. Se kannatti! 

Vuonna 1703 perustettua Pietari Suuren kaupunkia pidetään yhtenä Euroopan kauneimmista. Pietariin voisi tutustua, ihailla sen puistoja ja museoiksi muuttuneita palatseja viikkokausia. Me vietimme kaupungissa kaksi suurenmoista päivää ja näimme tärkeimmät nähtävyydet. 

Venäläinen laiva Princess Marie, joka on saanut nimensä viimeisen tsaarin äidin mukaan, lähti Helsingin Eteläsatamasta maanantaina 16.5. illan suussa. 42 hengen iloinen seniorijoukko majoittui hytteihin ja kokoontui heti sen jälkeen buffet-illalliselle laivan ravintolaan. Oli mukava tavata tuttuja, tutustua laivaan ja viettää iltaa vaikkapa karaoken tunnelmissa. 

Palatsien ja siltojen kaupunki

Seuraavana aamuna saavuimme Pietariin ja aikamoisen passitarkastusjonon jälkeen lähdimme kiertoajelulle kaupunkiin erinomaisen oppaamme Lenan johdolla. Nevajoki lukuisine lisäjokineen ja kanavineen tekee Pietarista merellisen kaupungin. Siltoja on kymmenittäin ja kanavien varsilla kohoavat hienot barokkityyliset palatsit, joista monet on muutettu museoiksi. Mieleen jäivät ainakin Jusupovin palatsi, jossa Rasputin surmattiin, komea Mensikovin palatsi, jonka omistaja oli Pietari Suuren ystävä ja neuvonantaja, suuriruhtinas Mihailin palatsi, jossa nyt sijaitsee venäläisen taiteen museo, Pietari Suurta esittävä Vaskiratsastaja sekä Mariinski-teatteri. 

Päivän tärkein kohde oli maailma suurimpiin katedraaleihin kuuluva Iisakin kirkko, jota myös suomalaiset olivat rakentamassa. Kirkko valmistui 1858. Se seisoo tuhansien maahan juntattujen puupilareiden varassa. Kirkon kaikki taideteokset on tehty mosaiikista. Neljää päätykolmiota kannattelee 48 punaista graniittipylvästä, joista kukin painaa 114 tonnia. Ne on tuotu Suomesta.

 Pietarin pääkatu on 4,5 kilometriä pitkä Nevski Prospekt, joka alkaa Amiraliteetilta, Venäjän laivaston merkkirakennukselta, ja päättyy Aleksanteri Nevskin luostarille. Kaupungin upeista silloista on merkittävin Fontanka-kanavan ylittävä Anitskovin silta, jonka kummassakin päässä on kaksi veistosta, jotka esittävät villihevosia kesyttäjineen. Kerrotaan, että jos uskollinen mies ylittää sillan, hevoset hirnahtavat. Me ylitimme kaksikin kertaa Anitskovin sillan, mutta mitään hirnahtelua ei kuulunut! 

Ruokailua venäläiseen tapaan

Aidon venäläisen lounaan söimme ruhtinas Pjotr Demidovin vanhassa palatsissa, joka on muutettu ravintolaksi. Maahan asti ulottuvat hapsuliinat ja seinien kauniit koristeet henkivät vanhaa keisariajan loistoa. 

Ainoa ilta Pietarissa vietettiin ravintola Saint-Peterburgissa, jonka ohjelma oli henkeäsalpaavan kaunis. Värikkäisiin venäläisiin pukuihin pukeutuneet tytöt lauloivat ja tanssivat venäläisen musiikin säestyksellä. Neljän ruokalajin illallinen juomineen sujuvan palvelun tarjoamana maistui todella hyvältä. Ja loppuillasta tanssiparketti kutsui myös senioreita. 

Yö vietettiin hotelli Moskovassa ja aamulla lähdettiin suoraan Eremitasiin, ehkä maailman merkittävimpään taidemuseoon. Talvipalatsina se palveli vallankumoukseen asti tsaariperheen virallisena asuntona. Kolmen miljoonan taideteoksen kokoelmat ulottuvat taiteesta arkeologiaan. Oppaan mukaan, jos jokaista esinettä katselee minuutin ajan, kokoelmiin tutustuminen vie yhteensä kahdeksan vuotta. Me saimme erinomaisen pikaopastuksen neljässä tunnissa. Maailmassa on säilynyt vain 11 Leonardo da Vincin työtä. Niistä kaksi madonna-aiheista näimme Erimitaasissa. 

Suoraan museosta siirryimme lounaalle Nevajokea pitkin kulkevalle laivalla. Jokaisessa pöydässä oli pullo vodkaa ja pullo shampanjaa. Sade valui pitkin laivan ikkunoita, mutta me nautimme näkemästämme ja kokemastamme. Ja ruokakin maistui. 

Viimeisen yhteisen illan vietimme laivalla. Söimme, joimme ja lauloimme. Monet oppivat tuntemaan toisensa ihan uudella tavalla. ”Paras matka ikinä”, sanoi joku. Ehkä se olikin.

MiT