Pohjolan sotaveteraanikillan hisroriikki

POHJOLAN SOTAVETERAANIKILLAN VAIHEISTA

Perustaminen

Ajatus Pohjolan Sotaveteraanikillan perustamisesta virisi 1960-luvun lopulla. Kutsu perustavaan kokoukseen on päivätty 04.03.1969, ja se on osoitettu kaikille Pohjolan piirissä toimiville sotaveteraanielle. Tarkoituksena oli "perustaa Pohjolan Kerho ry:n alajaokseksi oma sotaveteraanipiiri, joka puolestaan kuuluisi alajaoksena myös Helsingin Sotaveteraanipiiriin.

Perustava kokous toteutui 25.03.1969. Paikalla oli pöytäkirjan mukaan 25 sotaan osallistunutta Pohjolan henkilökunnan jäsentä. Heistä elossa oli (heinäkuussa 2014) enää yksi, Kai Nuortila. Jaosto päätettiin tuossa kokouksessa perustaa, ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ekonomi Sakari Aarnio, joka toimi myös perustavan kokouksen puheenjohtajana. Samalla valittiin jaostolle työvaliokunta, johon kuuluivat puheenjohtajan lisäksi ekonomi Kai Nuortila, metsänhoitaja Pasi Lehmusluoto, ylivahtimestari Olavi Marttila ja herra Veikko Sipilä.

Perustaminen tapahtui yksinomaan miespuolisten toimihenkilöiden voimin. Tosin perustavan kokouksen pöytäkirjaan on työvaliokunnalle annettu eräitä tehtäviä ja evästyksiä, joista eräs kohta kuuluu: "harkita lottina ja sotilaskotisisarina sotiin osallistuneiden henkilökunnan jäsenten osallistumista jaoksen toimintaan..." Varsinaisia sääntöjä ei jaokselle vielä tässä vaiheessa määritelty.

Alkuvaiheen toiminta

Vuoden 1970 vuosikokouksessa Sakari Aarnio valittiin jatkamaan jaoston puheenjohtajana. Toimintasuunnitelmassa toimintamuodoiksi päätettiin ammunta pääkonttorin ampumaradalla, hiihto sekä herrasmieskilpailu.

Vuoden 1971 vuosikokous (03.06.1971) valitsi jaoston puheenjohtajaksi Paavo Toivosen. Hän jatkoi puheenjohtajana 13.03.1973 asti. Vuoden 1971 vuosikokouksen eräänä asiana oli esillä sankarivainajien muistotaulun siirtäminen uuteen pääkonttorirakennukseen.

Työvaliokunnan selvityksen tuloksena siirtohankeesta luovuttiin, ja uuteen pääkonttoriin hankittiin muutamia vuosia myöhemmin kokonaan uusi ja uuden pääkonttorin tilaan ja arkkitehtuuriin paremmin sopiva muistotaulu. Vuoden 1971 vuosikokouksen yhteydessä oli ensimmäisen kerran ohjelmassa esitelmä (Kapteeni Martti Savonjousi: Kuinka Suomea puolustetaan). Tuosta alkoi Killan esitelmäperinne, joka on jatkunut nykypäivään asti. Esitelmiä on pidetty sekä kevät- että syyskokouksissa; siis kaksi vuosittain. Esitelmöitsijät ovat olleet oman alansa huippuasiantuntijoita. Heistä mainittakoon amiraali Jan Klenberg sekä kenraalit Reino Arimo, Otto Ylirisku ja Raimo Heiskanen. Esiintyjistä ei sovi unohtaa myöskään tunnettuja sotahistorioitsijoita, joista mainittakoon Tauno Kuosa, Matti Lukkari, Sampo Ahto ja Vilho Tervasmäki. Erityismaininnan ansaitsee myös professori Antti Saarialho, joka on ollut Killan viimeisinä toimintavuosina lähes vakituinen esitelmänpitäjä.

Vuoden 1972 vuosikokouksessa päätettiin kutsua Louhesta (seitsemän veteraania) ja Eurooppalaisesta (viisi veteraania) Pohjolaan siirtyneet sotaveteraanit osallistumaan jaoston toimintaan.

Vuoden 1973 vuosikokous muodostui merkittäväksi. Se pidettiin 13.03.1973 Talvisodan päättymisen 33-vuotispäivän merkeissä. Naispuoliset sodan kokeneet toimihenkilöt olivat nyt ensi kerran mukana. Työvaliokunta oli ennen kokousta laatinut ehdotuksen jaoston säännöiksi. Ehdotus käsiteltiin kokouksessa, ja päätettiin lähettää se vielä juristin tarkastettavaksi. Vuoden 1973 vuosikokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Vilho Tuppurainen, joka hoiti tehtävää 21.03.1974 asti. Todettakoon, että työvaliokunta nimettiin uuden sääntöehdotuksen mukaan Killan hallitukseksi. Hallitukseen tuli valituksi mm. maisteri Irja Noponen, joten hänestä tuli samalla ensimmäinen Killan hallituksen naispuolinen jäsen.

Toiminnan vakiintuminen

Vuoden 1974 vuosikokouksessa hyväksyttiin lopullisesti Pohjolan Sotaveteraanikillan säännöt. Edellisenä vuonna esitettyyn sääntöluonnokseen tehtiin ennen hyväksymistä vain vähäisiä muutoksia. Todettiin, että kolme vuotta aikaisemmin aloitettu esitelmäkäytäntö oli saanut hyvin myönteistä palautetta, ja käytäntö päätettiin tehdä mahdollisuuksien mukaan pysyväksi. Päätettiin myöskin järjestää syksyisin veteraani-ilta, joka pian muotoutui vuosittaiseksi syyskokoukseksi; myös tämä toimintamuoto on jatkunut nykypäiviin asti. Vuoden 1974 vuosikokouksessa Killan puheenjohtajaksi valittiin Olavi Arimo, joka jatkoi toimessa 17.03.1976 asti.

Avustustoiminta ja retkeily tulivat 1970-luvun puolivälin tienoilla näkyvästi Killan toimintamuodoiksi. Retkien kohteina olivat mm. Helsingin lähialueella sijaitsevat linnakkeet sekä muut sotahistorialliset kohteet. Avustustoiminta toteutettiin aluksi talkootyönä jonkun sotaveteraanin tai –invalidin olojen kohentamiseksi ja myöhempinä vuosina myös rahallisina avustuksina. Killan alkuvuosina ohjelmassa olleet ammunta, hiihto ja herrasmieskilpailut sen sijaan häipyivät vähitellen unholaan, eikä niistä enää 1980-luvulle tultaessa näy merkintöjä pöytäkirjoissa eikä jäsenkirjeissä.

Vuoden 1976 vuosikokouksessa valittiin Killan puheenjohtajaksi Reijo Kurkela. Hän toimi puheenjohtajana 05.04.1978 asti. Saman vuoden syyskokouksessa hyväksyttiin uudet säännöt. Merkittävää aikaisempiin sääntöihin verrattuna oli se, että nyt Kiltaan saattoivat liittyä Suomi-yhtiön ja Suomi-Salaman veteraanit. Samalla nimi muuttui muotoon Pohjola-Yhtiöiden ja Suomi-Salaman Sotaveteraanikilta.

Perustamisen yhteydessä esitetty aikomus Killan liittämisestä Pohjolan Kerho ry:n jaostoksi ei milloinkaan toteutunut. Sen sijaan Killan jäsenet liitettiin Keski-Helsingin Sotaveteraanipiiri ry:n jäseniksi. Kilta peri varsin pitkään jäseniltään jäsenmaksua, josta osa tilitettiin Keski-Helsingin Sotaveteraanipiirille. Kokonaisjäsenmaksu oli aluksi 5 markkaa, mutta nousi vuosien saatossa enimmillään 55:een markkaan; eläkeläisten maksu oli ajoittain hieman pienempi. Jäsenistöstä on ensi kerran täsmällistä tietoa vuodelta 1978 laaditussa toimintakertomuksessa. Tuona vuonna jäsenmaksun oli suorittanut 148 henkilöä, joista 68 toimessa olevaa ja 80 eläkkeellä olevaa.

Killan puheenjohtajat ja muut luottamushenkilöt sekä jäsenistö

Vuoden 1978 sääntöjen mukaan vuosikokouksen tuli valita puheenjohtaja sekä viisi muuta hallituksen jäsentä. Jäsenen toimikausi oli kolme vuotta siten, että jäsenistä aina kaksi oli erovuorossa.

Vuoden 1978 vuosikokouksessa valittiin Killan puheenjohtajaksi Toivo Ahonen, joka hoiti tointa 14.04.1980 asti. Tuolloin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pentti Hämeenaho, joka jatkoi puheenjohtajan toimessa 27.03.1984 asti.

Keväällä 1982 pidettiin poikkeuksellisesti kaksi kevätkokousta, mikä johtui siitä, että Killalle hyväksyttiin vielä kerran uudet säännöt. Hyväksymismenettely vaati käsittelyä kahdessa erillisessä kokouksessa, eikä asiaa haluttu lykätä syyskokouksessa käsiteltäväksi. Killan nimi lyhennettiin muotoon Pohjola-Yhtiöiden Sotaveteraanikilta. Hallituksen jäsenten valintaa helpotettiin siten, että eläkkeelle siirtyminen ei enää ollut este valinnalle hallituksen jäseneksi taikka puheenjohtajaksi. Vuoteen 1982 asti siis hallituksen jäsenten piti olla palveluksessa olevia Pohjola-Yhtiöiden toimihenkilöitä. Tämän sääntömuutoksen myötä siirryttiin myös yhdyshenkilöjärjestelyyn: Yhtiö määräsi jonkun aktiivipalveluksessa olevan henkilönsä toimimaan Killan ja yhtiön johdon välisenä yhteyshenkilönä. 1980-luvun lopulla otettiin käytännöksi se, että yhdyshenkilöt merkittiin Killan kannattajajäseniksi.

Killan puheenjohtaja vaihtui 27.03.1984, jolloin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Matti Sihvola. Hänen seuraajansa puheenjohtajana oli 11.02.1987 lukien Aksel Sotamaa. Seuraava puheenjohtaja oli 01.03.1988 alkaen Olavi Rahikainen. Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin Klas Nyman 14.02.1990 alkaen. Nymanin jälkeen puheenjohtajaksi valittiin 26.02.1992 Armas Arti, joka toimi tässä tehtävässä peräti 17:n vuoden ajan vuoteen 2009 asti.

Vuoden 1996 vuosikokouksessa päätettiin, että jäsenmaksusta luovutaan. Tuolloin Pohjola-Yhtymä ilmoitti ottavansa vastuun Killan toimintamenoista. Vuodesta 2001 alkaen toimintamenoista ovat vastanneet puoliksi Pohjola Vakuutus Oy ja Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi.

Vuoden 1999 vuosikokous 25.03. oli sangen poikkeuksellinen. Kokouksen teemana oli Killan 30-vuotinen taival ja puitteet sen takia tavallista juhlavammat. Tavaksi tulleen esitelmän lisäksi iltajuhlassa esiintyivät taiteilija Reijo Salminen ja Pohjolan Kuoro. Juhlavieraiden joukossa oli mukana Pohjola-Yhtymän ja Suomi-yhtiön ylin johto.

Jäsenluetteloa on suhteellisen säännöllisesti alettu pitää vasta 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Sitä ennen Killan jäsenet oli sisällytetty Keski-Helsingin Sotaveteraanipiirin jäsenluetteloihin, eikä erillistä pelkästään Pohjolan Sotaveteraanikillan jäsenluetteloa liene lainkaan pidetty. Kokousten osanottajaluetteloista päätellen jäsenmäärä on tasaisesti kasvanut perustamisesta lähtien niin, että vuoden 1977 jäsenluetteloon merkitty 133 nimeä. Kasvu jatkui vuoteen 1981, jolloin (vuoden alkaessa) jäseniä oli 164. Siitä alkoi jäsenmäärän supistuminen. Sadan jäsenen raja tuli vastaan melko tarkasti vuosituhannen vaihtuessa, sillä vuoden 2000 alkaessa jäsenmäärä oli 97.

Vuosikokouksiin jäsenistöstä on osallistunut keskimäärin hieman alle puolet. Huomionarvoista on kuitenkin se, että vuosikokousten osallistujamäärien huippu ei osu likimainkaan yhteen jäsenmäärän huippukohdan kanssa. Vuosikokousten suurin osallistujamäärä on keväältä 1994, jolloin paikalla oli 75 Killan jäsentä. Jäsenluettelon mukaisen jäsenmäärän ollessa suurimmillaan 1980-luvulla vuosikokouksiin osallistui vain 34-60 jäsentä. Osallistujamäärä 34 on juuri kevätkokouksesta 1981, jolloin jäsenmäärä näyttää olleen suurimmillaan.

Vuoden 2014 alkuun tultaessa jäsenmäärä oli supistunut alle 30:een. Heistä Killan kokouksiin kykeni osallistumaan enää alle kymmenen veteraanijäsentä. Armas Artin luovuttua Killan puheenjohtajuudesta vuonna 2009 valittiin puheenjohtajaksi Martti Savonen, joka joutui luopumaan tästä tehtävästä terveydellisistä syistä lokakuussa 2013. Savosen jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Seppo Soratie.

19.11.2014 Jarmo Männistö