Jo ennen puolta päivää 17. toukokuuta koneemme laskeutui Prahan lentoasemalle, missä mainio, suomea hyvin puhuva oppaamme Tomás Karpísek oli meitä vastassa. Ohjelmassa oli heti kiertoajelu, jonka aikana tutustuimme kaupungin kiinnostavimpiin nähtävyyksiin, kuten Prahan yli tuhatvuotiseen linnaan, jonne kuninkaat on haudattu. Maan presidentin virka-asunto on myös linnan alueella ja kun lippu liehui salossa, hän oli siis Tsekinmaassa. Kierroksen jälkeen söimme maittavan lounaan linnan suojissa. Siellä joimme myös ensimmäiset lasilliset Becherovkaa, joka on voimakasta yrttilikööriä ja jota tarjoiltiin lähes aina ennen aterian alkua.
Kiertoajelun jälkeen majoituimme keskustassa olevaan hotelli Ibis Prahaan. Sen viihtyisään baariin meille tuli tavaksi iltaisin kokoontua juttelemaan päivän tapahtumista ja kertomaan muutenkin kuulumisia. Ja olutta kului meiltäkin maan tavan mukaan. Tshekkiläiset juovat sitä 160 litraa vuodessa (Suomessa 80 litraa).
Praha, joka mainitaan ensi kertaa jo 928, sai kaupunkioikeudet 1250-luvulla. Vanha kaupunki on Euroopan hienoimpia. Sen keskustorilla kävimme katsomassa goottilaisen raatihuoneen seinässä olevaa astronomista kelloa, joka on kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Tasatunnein apostolit kulkevat kellon ikkunassa ja luuranko kilisyttää kultaista kelloa. Kuuluisa 1300-luvulta peräisin oleva Kaarlen silta oli remontissa. Vanhan ruutitornin läheisyydessä sijaitsevassa kaupungintalossa söimme ensimmäisen illallisemme. Talon Plzenska-ravintolan ruokasali on oppaan mukaan eräs koko Euroopan parhaiten säilyneistä art novou- tiloista. Värikkäitä lasimaalauksia, eläin- ja kasviaiheisia koristeita oli nähtävissä joka puolella valtavassa ruokasalissa.
Tiistai aamuna olimme jo klo 10 bussissa matkalla Nizborin kristallitehtaalle. Ajoimme halki vehreän ja siistinnäköisen maaseudun pieneen kylään, jossa tehdas sijaitsi. Perille pääsimme seuraamaan lasin puhallusta ja kristallin hiontaa. Tehtaan myymälästä lähti monta kaunista kristalliesinettä tuliaisiksi Suomeen. Muistoksi käynnistä saimme jokainen pienen lasisien onnen elefantin. Kotimatkalla poikkesimme komeassa Krivoklatin barokkilinnassa, joka sijaitsee korkealla jylhässä vuoristossa. Linnan opas kertoi museolinnan eri vaiheista vuosisatojen ajalta.
Illallisemme oli jokiristeilyllä Moldau-joella (tsekiksi Vltava). Laiva lipui hiljalleen pitkin keväänvihreitä rantoja ja saimme ihailla kaupungin silhuettia joelta päin. Vaikka hieman satoi, se ei haitannut tunnelmaa. Maalaukselliset näkymät vanhoine palatseineen ja kirkon torneineen olivat kietovaa katsottavaa.
Seuraavan aamun kohteemme oli Nelahozevesin vanha linna Melníkissa Prahan ulkopuolella. Neuvostovallan aikana linnan omistaneet Lobkowiczin ruhtinassuvun jäsenet pakenivat maasta. Nyt linna on jälleen luovutettu suvun haltuun ja nuori ruhtinas Jirí Lobkowicz asuu eräässä linnan siivessä romanialaissyntyisen ruhtinatarvaimonsa kanssa. Linnassa on säilynyt paljon vanhoja huonekaluja ja sen kirjasto on yksi Euroopan suurimmista yksityisistä kirjastoista. Samalla matkalla poikkesimme maistelemaan viinejä ruhtinassuvun omistamalle viinitilalle. Valkoviinejä kiiteltiin.
Viimeisenä iltana söimme upeassa ravintola Nebozizekissä, jonne ajettiin köysiradalla korkealle vuorelle. Hämärtyvässä, usvaisessa illassa koko Praha avautui eteemme satumaisen kauniina. Jarmo Männistö ja Olavi Kauppila puhuivat kummatkin lämpimiä sanoja ja me seniorit koimme olevamme valiojoukkoa. Matka oli onnistunut ja unohtumaton. - MiT
Seniorit Kultaisessa kaupungissa
ustuimme kaupungin kiinnostavimpiin nähtävyyksiin, kuten Prahan yli tuhatvuotiseen linnaan, jonne kuninkaat on haudattu. Maan presidentin virka-asunto on myös linnan alueella ja kun lippu liehui salossa, hän oli siis Tsekinmaassa. Kierroksen jälkeen söimme maittavan lounaan linnan suojissa. Siellä joimme myös ensimmäiset lasilliset Becherovkaa, joka on voimakasta yrttilikööriä ja jota tarjoiltiin lähes aina ennen aterian alkua.
a kävimme katsomassa goottilaisen raatihuoneen seinässä olevaa astronomista kelloa, joka on kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Tasatunnein apostolit kulkevat kellon ikkunassa ja luuranko kilisyttää kultaista kelloa. Kuuluisa 1300-luvulta peräisin oleva Kaarlen silta oli remontissa. Vanhan ruutitornin läheisyydessä sijaitsevassa kaupungintalossa söimme ensimmäisen illallisemme. Talon Plzenska-ravintolan ruokasali on oppaan mukaan eräs koko Euroopan parhaiten säilyneistä art novou- tiloista. Värikkäitä lasimaalauksia, eläin- ja kasviaiheisia koristeita oli nähtävissä joka puolella valtavassa ruokasalissa.
oksi käynnistä saimme jokainen pienen lasisien onnen elefantin. Kotimatkalla poikkesimme komeassa Krivoklatin barokkilinnassa, joka sijaitsee korkealla jylhässä vuoristossa. Linnan opas kertoi museolinnan eri vaiheista vuosisatojen ajalta.
ä rantoja ja saimme ihailla kaupungin silhuettia joelta päin. Vaikka hieman satoi, se ei haitannut tunnelmaa. Maalaukselliset näkymät vanhoine palatseineen ja kirkon torneineen olivat kietovaa katsottavaa.
. Nyt linna on jälleen luovutettu suvun haltuun ja nuori ruhtinas Jirí Lobkowicz asuu eräässä linnan siivessä romanialaissyntyisen ruhtinatarvaimonsa kanssa. Linnassa on säilynyt paljon vanhoja huonekaluja ja sen kirjasto on yksi Euroopan suurimmista yksityisistä kirjastoista. Samalla matkalla poikkesimme maistelemaan viinejä ruhtinassuvun omistamalle viinitilalle. Valkoviinejä kiiteltiin.
unohtumaton. - MiT