A-VAKUUTUKSEN SEITSEMÄN VUOSIKYMMENTÄ

 

A-Vakuutuksen kohtalot kietoutuivat aina tiiviisti yhteen autoilijajärjestöjen kehityksen kanssa. 1930-luvun hajanaisista ja heikoista järjestöistä ei paljoa tukijaksi ollut. Sen sijaan ammattiautoilijoitten omistama polttoaineyhtiö Bensiinin Kuluttajat eli BK (myöhemmin Union-Öljy) oli yhtiön tärkeä taustavoima, aluksi sen pääomistajakin.

Tuki oli tarpeen, koska yhtiö joutui vanhojen vakuutusyhtiöiden massiivisen hyökkäyksen kohteeksi. Taisteltiin markkinoista: ammattiautoilijat olivat liikennevakuutusalalla erittäin tärkeä asiakasryhmä, autoliikenne kun oli vielä pääosin ammattiliikennettä. Uutta kilpailijaa alalla jo toimivat yhtiöt eivät katsoneet suopeasti, eikä keinojakaan kaihdettu sen toiminnan aloittamisen estämiseksi.

Autoilijain Vakuutus Oy perustettiin 1932, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijat 1938, A-Vakuutus Keskinäinen Yhtiö 1988, A-Vakuutus Oy 2002.

Tilanne rauhoittui 1938, kun kilpailu liikennevakuutusmaksuista lopetettiin siirtämällä maksut sosiaaliministeriön vahvistettaviksi. Erityisen tärkeäksi yhtiölle muodostui yhteistyö vuonna 1945 perustetun Ammattiautoliiton ja sen työtä jatkavien Suomen Kuorma-autoliiton ja Suomen Taksiliiton kanssa. Toisiaan tukien yhtiö ja sen järjestöt pystyivät rakentamaan valtakunnallisen organisaation.

Samaan aikaan autoilijat rakensivat omaa öljy-yhtiötä, tarvikekauppaa sekä itse liikennettä tukevia kuljetuskeskuksia (KTK:t) ja taksiliikenteen tilausvälitysjärjestelmiä (eli ULAa). Vakuutusyhtiö oli olennainen osa näiden muodostamaa kokonaisuutta. Se oli merkittävä osa autoilijoitten järjestäytymistä.

Yhteistyö Ammattiliiton kanssa oli edellytys sille, että yhtiö pystyi ponnistamaan ammattiliikenteen liikenne- ja autovakuuttamisen markkinajohtajaksi 1950-luvulla. Hyvin pitkään yhtiö myi pääsiassa liikennevakuutuksia. Vapaaehtoisten autovakuutusten kysyntä kasvoi vasta, kun autokanta alkoi kasvaa sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

1950-luvulla tärkeäksi nousi se, että yhtiö lainoittaa autoilijoitten kalustohankintoja. Etenkin kuorma-autoalalla lainojen merkitys oli suuri. Eläkevakuutusyhteistyö aluksi Kalervon ja sitten Ilmarisen kanssa lisäsi lainoitusmahdollisuuksia.

1960-luvulla yhtiö alkoi myös laajentaa toimialaansa koko vahinkovakuutusalalle ja kehitys lievästi dieselhajuisesta ammattiliikenteen vakuutusyhtiöstä kohti arvostettua keskisuurta yleisvakuuttajaa käynnistyi. Vihatusta pikkuyhtiöstä kehittyi jo 1950-luvulla liikennevakuutusalalla arvostettu yhtiö.

1970-luvulta lähtien, toimitusjohtaja Peter Ku”ttnerin aikana A-Vakuutuksesta tuli täysivaltainen vakuutusalan seurapiirien jäsen. Yhtiön historiasta ei vauhtia ja väriä puutu, 1980-luvun lopulla se joutui mm. nurkanvaltausyrityksen kohteeksi.

Vakuutusmaailmassa alkoivat puhaltaa 1990-luvun alkupuolella uudet tuulet. Vakuutustoiminnan sääntelyä alettiin purkaa, ja ennen vuosikymmenen puolta väliä alettiin valmistautua EU-jäsenyyteen. Tästä seurasi tarve miettiä vakuutusalan kilpailuolosuhteiden muutosta EU:n vakuutustoimintaa koskevien pelisääntöjen pohjalta. Tämä tiedostettiin myös A-Vakuutuksen omistajana ja taustavoimana olleissa ammattiautoliitoissa. Tilanteen tiedettiin oleellisesti muuttuvan, koska pienten vakuutusyhtiöiden pärjääminen säännellyssä toimintaympäristössä oli huomattavasti todennäköisempää kuin uudessa vapaammassa kilpailutilanteessa, jossa kotimaiset suuret vakuutusyhtiöt hakivat uusia asemia. Vaikka A-Vakuutuksen taloudellinen tila 1990-luvun puolessa välissä oli suhteellisen vakaa, huolta aiheuttivat edellä mainitut muutokset sekä myös yhtiön yksipuolinen vakuutuskanta ja muista yhtiöistä poikkeava sijoitustoiminnan rakenne.

Myös ammattiautoliittojen oman toiminnan luonne oli muuttunut. Sekä kotimaan, että ulkomaan liikenteessä kiristynyt kilpailu aiheutti tarpeen keskittyä järjestöjen omaan työalueeseen, järjestölliseen edunvalvontaan. Tähän ei välttämättä kuulunut vakuutusyhtiön omistaminen ja siihen liittyvä omistajapolitiikka. Tilanne nähtiin ristiriitaiseksikin. Toisaalta tuli vaatia jäsenille edullisempia vakuutuspalveluja, mutta samalla piti huolehtia oman yhtiön kannattavuudesta. Yhtälö ei välttämättä ollut toimiva.

Vuonna 1996 aloitettu selvitystyö tähtäsi A-Vakuutuksen toimintaolosuhteiden turvaamiseen uudelta pohjalta. Pienestä markkinaosuudestaan huolimatta yhtiö ei ollut pakkotilanteessa vaan yhteistyökumppania saatettiin etsiä ilman taloudellisesta tilanteesta aiheutuvia paineita. Toisaalta ei kuitenkaan aikaa ollut hukattavissa, koska vakuutusmaailman uudelleenryhmittyminen oli käynnissä ja taloudellinen toimintaympäristö tämän vuoksi kiristymässä. Ilmassa oli sekä mahdollisuuksia että uhkia.

Vakuutusalan sääntelyn purku, kilpailun koveneminen, alan suuret järjestelyt ja toisaalta autoilijajärjestöjen toiminnan muuttuminen mm. kansainvälistymisen haasteiden edessä johtivat siihen, että järjestöt luopuivat yhtiön omistuksesta 31.12.2001.

Luopuminen tapahtui harkiten ja ammattiautoilijat solmivat pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen uuden Pohjola-Yhtymään kuuluvan A-Vakuutuksen kanssa. Henkisesti se kuuluu edelleen samaan vakuutusryhmään, jossa Pohjolan lisäksi toimii eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ja henkivakuutusyhtiö Suomi. Tämän vakuutuskoalition asema markkinoilla on vahva ja se pystyy tuottamaan sekä Kuorma-autoliiton että Suomen Taksiliiton jäsenistölle kaikki ne nykyaikaiset vakuutuspalvelut, joita ammattiliikenne tarvitsee. Tulevaisuus on tältä osin turvattu ja yhteistyömuodot uuden A-Vakuutuksen ja ammattiliikenteen järjestöjen kesken luotu. Ammattiautoilijat ovat turvanneet A-Vakuutuksen henkisen perinnön jatkumisen vakuutusmaailman tämän päivän toimintaympäristössä.

Ammattiliikenteen järjestöille A-Vakuutus on aina ollut paljon enemmän kuin vakuutusyhtiö. Yhtiö on aina ollut tärkeä osa ammattiliikenteen järjestökokonaisuutta. Se on ollut luomassa ammattiautoilijoiden yhteistä järjestötoimintaa, toiminut sen vankkumattomana tukijana, ollut järjestöjen vaikutuskanava vakuutusmaailman salattuihin kabinetteihin. Se on ollut ammattiliikenteen rahoittaja ja takuumies ja huolehtinut tietysti myös alan vakuutuksista. Tämän kaiken lisäksi A-Vakuutuksen kyky lunastaa oma paikkansa kivikovassa vakuutusmaailmassa on ollut esimerkki ammattiautoilijoiden yhtenäisyyden voimasta, kyvystä toteuttaa ja ylläpitää unelmansa omasta yhtiöstä.

A-Vakuutus ammattiliikenteen vakuuttajana tänään

 . A-Vakuutus toimii logistiikan osaamiskeskuksena ja vakuuttajana OP-Pohjola-          ryhmässä. Yhtiön identiteettiä vahvistaa sekin, että Pohjolan ammattiliikenne on nykyisin A-Vakuutuksen bisnestä.

.  A-vakuutus keskittyy henkilöliikenteen, kuljetusyritysten ja yrittäjien, logistiikkayritysten, maanrakentajien ja koneyrittäjien sekä heidän yksityistalouksiensa vakuuttamiseen.

.   A-Vakuutus on toiminut ammattiliikenteen vakuuttajana jo 77 vuoden ajan. Ammattiliikenteelle on luotu omat tuoteperheet omaisuuden, toiminnan ja henkilöstön vakuuttamiseen.

.  Ammattiliikenteen asiakkaille on kehitetty riskienhallintapalveluja mm. Aateli. Myös koko konsernin asiantuntijapalvelut ovat käytettävissä.

.  A-vakuutus toimii tiiviissä yhteistyössä ammattiliikenteen järjestöjen kanssa mm. tuotekehityksen saralla.

veikko_p.jpg

Artikkeli

Edellä olevan artikkelin on koonnut Veikko Pelander, joka toimi A-Vakuutuksessa omaisuuden vakuuttamisen tuotepäällikkönä sekä myöhemmin tuotekehityspäällikkönä 1990-luvulla. Lähteenä on käytetty mm. Tapani Kaurasen kirjoittamaa yhtiön 70-vuotis historiikkiä.

”Monikulttuurinen toimintayhteisö Pohjolan Seniorit ja sen nykyinen hallitus ovat antaneet minulle lukuisia ystäviä sekä virikkeellisen ja monipuolisen harrastustoiminnan. Yhteisö on tärkeä verkosto, joka tarjoaa ainutlaatuisen tavan luoda uusia tuttavuuksia alalla työskennelleisiin aktiivivuosien jälkeen ja mahdollisuuden tarkastella asioita oman yhtiön kulttuuritaustan lähtökohdista. Kuinka samankaltaisilta asiat ja ihmiset vaikuttavatkaan riippumatta minkä suuruisesta yhtiöstä kukin on elämänkokemuksensa kerännyt”, toteaa Veikko tyytyväisenä.