Haapsalun retki 28-30.5.2013. Lue raportti ja katso kuvat kuva-albumista

Seniorit Viron historian lähteillä

Pohjolan seniorit tekivät 28-30. toukokuuta matkan Haapsaluun ja Hiidenmaalle. Paljon nähtiin ja koettiin, syötiin hyvin ja laulettiin, niin kuin tapana on ollut.

Kun hiidenmaalaisilta kysytään, minne tie vie, he vastaavat: - Ei se mihinkään vie, pitää itse mennä! Mutta senioreita tie vei. Ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla pikkuruiseen Viron läntisellä rannikolla olevaan Haapsalun kaupunkiin. Sireenit, kielot ja esikot kukkivat teiden varsilla, aurinko paistoi ja tunnelma oli mitä mukavin.

Haapsalussa syötiin ensin lounas ja majoituttiin sitten Spa Hotel Laineeseen. Kaupungin merkittävin nähtävyys Piispanlinna vanhoine muureineen katsastettiin virolaisen oppaan Jaanika Kullerkuppin erinomaisella opastuksella. Suurin osa matalista puutaloista oli kunnostettu. Kaupunki vaikutti siistiltä ja melko hiljaiselta, vaikka oli arkipäivä. Illallinen syötiin hotellin suuressa ruokasalissa, jossa haitarinsoittaja tahditti tanssijalkaa.

Seuraavana aamuna lähdettiin lautalla Hiidenmaalla. Se on yksi Viron edustalla olevista suurista saarista. Hiiu Vill-villakehräämössä nähtiin demonstraatio vanhasta tavasta kehrätä villoja. Myymälä oli täynnä kauniita villapuseroita, -liivejä, -lankoja ja muuta tuliaisiksi sopivaa. Aino Kallaksen kesäpaikka Kassarissa oli pieni viehättävä mökki villiintyneen puutarhan keskellä. Sinne hän perheineen vetäytyi Tallinnan hälinästä viettämään kesää ja kirjoittamaan.

Saaren historia vilisi Stenbockeja, Ungern-Sternbergejä ja de la Gardieita, joiden kartanoista ja elämästä opas asiantuntevasti kertoi. Yhteensä Virossa on ollut noin tuhat kartanoa, joista jäljellä on kolme sataa. Osa niistä on kunnostettu pieteetillä. Monelle oli uutta, että alueella on aikanaan ollut suuri ruotsinkielinen väestö, josta edelleen kertoo monien paikkojen nimistö. Viimeiset ruotsalaiset lähtivät maasta vasta venäläisuhan edessä 1939.

Soeran maatilamuseossa tutustuttiin satojen vuosia vanhaan asumiseen ja tarvekaluihin. Talon pihalla syötiin lounas, joka oli tuhtia perinneruokaa. Ilman äkkiä kylmetessä se maistui todella hyvältä. Samalla seurattiin kansantanssiesityksiä ja ihailtiin kauniita hiidenmaalaisia kansallispukuja. Soeran emäntä Kukka kertoi, miten emännät aikoinaan kävivät hakemassa juopuneet isännät kyliltä kotiin vedettävillä, matalilla puuvaunuilla Ola pantiin malliksi vaunuihin makaamaan ja Kukka veti hänet museotalon eteen. Kaikilla oli hauskaa.

Illan suussa palattiin hotelliin illalliselle. Kun seniorit saapuivat ruokasaliin, he saivat yllätyksenä käteensä kuohuviinilasillisen. Se oli tervehdys Suomi-yhtiön toimitusjohtajalta Jari Sokalta, joka näin halusi muistaa senioreita. Matkalla oli mukana kokonaista 11 Suomi-yhtiö -taustaista pohjolalaista, kuten terveiset tuonut Jaakko Salminen totesi.

Kolmantena päivänä lounaan jälkeen auton nokka suuntasi kohti Tallinnaa. Matkalla poikettiin Ants Laikmaan kotimuseossa. Tallinnassa ehdittiin vielä tehdä viimeiset ostokset. Laivan ruokasalissa yhteisellä illallisella todettiin, että kiva reissu oli taas takana. Oli nähty ja kuultu paljon Viron historiaa. Hoitoja haluavat olivat saaneet niitäkin toiveittensa mukaan. Yhteislaulun myötä olimme taas tunteneet pohjolalaista yhteenkuuluvuutta.

- Sehän on näiden matkojen yksi tarkoituskin, totesi puheenjohtaja.

MiT